Tykkää meistä!

Hoitomuotomme

Hoidamme asiakkaita fysioterapian, osteopatian ja hieronnan eri keinoin. Tämä mahdollistaa terapiamuotojen valinnan asiakkaan vaivan ja oireiden mukaisesti. Alla on lueteltu hoidoissa käyttämämme keinovalikoima. Terapeuttimme eivät käytä kaikkia alla lueteltuja keinoja, joten voit tarkistaa Henkilökunta-sivulta, kenen luokse haluat varata ajan.

Terapeuttinen harjoittelu

Terapeuttisen harjoittelun tavoite on ennaltaehkäistä ja hoitaa erilaisia tuki- ja liikuntaelinongelmia Harjoitteet voivat sisältää aineenvaihduntaa lisääviä tai koordinatiota kehittäviä liikkeitä, lihasten vahvistuksia ja nivelen tai lihaksen venytyksiä. Tyypillisiä esimerkkejä terapeuttisesta harjoittelusta ovat olkapään aluen kiputilan harjoitteet kuminauhalla, alaselän liikekontrollia kehittävät harjoitteet alaselkäkipuisilla tai takareiden vammoja ennaltaehkäisevät liikkeet urheilijoilla. Muita mahdollisia kohteita harjoittelulle ovat niska- tai keskushermostoperäisten vammojen jälkeen silmän, tasapainon ja hienomotoriikan koordinatioita kehittävät liikkeet.

Nivelten mobilisaatio- ja manipulaatiohoidot

Mobilisaatio on terapeutin niveleen kohdistama rauhallinen liike, jonka tavoitteena on kivun lievitys tai liikkeen lisääminen. Kivun lievitykseen käytetään tyypillisesti pehmeämpiä otteita, ja liikkeen lisäämiseen hieman pidempiä tai voimakkaampia venyttäviä otteita. Usein ensimmäisillä kerroilla hoidon tavoitteena on kivun lievitys. Mikäli liike palautuu nivelessä kivun lievittymisen myötä normaaliksi, ei liikkeen lisäämiseen tarvittavaa mobilisointia välttämättä tarvita. Nivelten kulumasairauksissa, kuten lonkan tai polven nivelrikossa tavoitteena on ylläpitää ja mahdollisuuksien mukaan nivelen normaalia toimintaa, vaikkei alkuperäistä liikkuvuutta olisikaan enää mahdollista saavuttaa.

Manipulaatiossa, kansan kielellä niksauttelussa, niveltä ympäröivät rakenteet kiristetään erilaisin kierroin, venytyksin tai taivutuksin, jonka jälkeen niveleen kohdistetaan lyhyt, nopea liike joka ohjaa nivelpintoja erilleen toisistaan. Usein nivelestä kuuluu tässä tilanteessa napsahtava ääni, josta käytetään tieteellisiä termejä kavitaatio tai tribonukleaatio. Manipulaation tavoitteena on myös kivun lievittäminen tai liikkeen lisääminen. Tilanteesta riippuen joko manipulaatio tai mobilisaatio voi olla tehokkaampi. Esimerkiksi akuuteissa alaselkäkivuissa kuten ”noidannuolissa”, manipulaatio on mobilisaatiota tehokkaampi. Sen sijaan pitkittyneissä kivuissa mobilisaatiolla on usein alussa parempi hoitovaste. Usein molempia hoitomuotoja yhdistetään parhaan lopputuloksen saamiseksi.

Oikein suoritettuna manipulaatio on kivuton ja turvallinen hoitomuoto. Tietyt sairaudet tai aiemmat tapaturmat voivat kuitenkin estää manipulaation tai mobilisaation suorittamisen kokonaan. Tästä syystä terapeutin tulee tuntea asiakkaan terveydentilanne hyvin pitkältä ajalta. Asiakkaan haastattelussa eli anamneesissa sairauksia tai vammoja kysytään aina esitietojen yhteydessä.

Myofaskia- eli lihaskalvokäsittelyt

Myofaskia- eli lihaskalvokäsittelyillä tarkoitetaan spesifejä tekniikoita pehmytkudosten hoidossa. Usein tavoitteena on vähentää kipuja ja parantaa faskian eli kalvorakenteiden liukumista lihasten välissä. Tekniikoissa voidaan käyttää omia käsiä tai muita instrumentteja. Backbone Clinicillä käytetään tilanteen mukaan sekä käsiä että metallisia instrumentteja, joita kutsumme myofaskiaraudoiksi. Yleensä käsittelyyn yhdistetään myös asiakkaan aktiivinen liike, kuten käden nosto, parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Toisin kuin aiemmin on esitetty, hieronta ei itsessään lisää verenkiertoa kohdelihaksen sisällä. Yhdistämällä asiakkaan liike ja terapeutin käsittely, saadaan usein tehokkaampi kivun lievitys tai kireyksien poisto. Lihaskalvokäsittely ei ole kivuliasta, eikä käyttämissämme tekniikoissa pyritä rikkomaan kudosta.

Maailmalla on useita eri koulukuntia, joiden tekniikoissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä mutta myös eroavaisuuksia. Kaikilla kuitenkin päästään osaavissa käsissä hyvään lopputulokseen. Huolimatta viime vuosien faskiakäsittelyiden muodikkuudesta, on hyvä huomata, että useat tekniikat ovat olleet vuosikymmeniä – jos ei vuosisatoja – käytössä. Lisäksi ei ole koskaan mahdollista käsitellä pelkkää lihaskalvoa tai lihasta, vaan sekä hieronta että faskiakäsittely kohdistuvat aina jonkin verran molempiin kudoksiin.

Hieronta, klassinen ja urheiluhieronta sekä trigger-pistekäsittely

Hieronta on hoitomuodoista tunnetuin ja laajalti käytetty. Hieronnassa käsitellään lihaksia erilaisin ottein. Otteet voivat olla painavia, puristelevia, ravistelevia tai liu’uttavia. Tekniikasta ja hoitoalueesta riippuen voidaan otteet tehdä kämmenellä, sormilla tai kyynärvarrella. Joskus hoito suoritetaan pyyhkeen tai tyynyn läpi läpi. Väliaineena voidaan tarvittaessa käyttää erilaisia rasvoja.

Klassinen hieronta on 1800-luvun lopulta periytyvä hoitomuoto, jossa lihaksiin kohdistetaan erityisesti rentouttavia otteita. Pelkkää sivelyä käsittely ei kuitenkaan ole, vaan otteet voivat olla napakoitakin. Urheiluhieronta käyttää pääosin klassisen hieronnan tekniikoita, mutta siinä korostuvat erilaiset poikittaiset ja lihasta venyttävät otteet. Aiempina vuosikymmeninä urheiluhieronta on saattanut ollut hyvinkin kovakouraista. Kovempi käsittely vaatii kuitenkin pidemmän palatumisajan ennen kovatehoiseen harjoitteluun palaamista. Sen takia urheiluhieronnassa huomioidaan nykyään yksilöllinen voiman tarve ja palautuminen toisella tavalla.

Trigger-pistekäsittely on amerikkalaisten lääkäreiden 1900-luvun puolivälissä kehittämä hoitomuoto, joissa erilaisin hyvin tarkkarajaisin ottein hoidetaan lihaksen kipu- eli trigger-pisteitä. Triggereitä voi tulla periaatteessa mihin lihaksiin vain, mutta usein tietyt alueet korostuvat. Näitä ovat yläniska, lavan takaosa, pakaran sivuosa tai säären ulko-osa. Triggereistä hankalia tekee niiden kyky säteillä kipua. Kipu ei siis aina tunnu oireilevassa lihaksessa, vaan se saattaa heijastella hyvinkin kauas oirekohdasta. Yläniskasta trigger saattaa heijastella silmän taakse tai lavan takaosasta olkapään etupuolelle. Pakaran sivuosan trigger-piste saattaa joskus muistuttaa lievää iskiasoiretta, vaikkei hermolle tulisi minkäänlaista ärsytystä. Osaava terapeutti osaa kuitenkin sulkea pois hermoperäisen ongelman ja löytää heijastelevat kipualueet.

Hieronnalla on useita todennettuja vaikutuksia. Näistä tärkeimmät ovat rentoutuminen, verenpaineen lasku, unenlaadun parantuminen sekä stressihormonipitoisuuksien pieneneminen. Lisäksi otteilla hoidetaan erilaisia lihasperäisiä kiputiloja, joista yleisimmät ovat yllämainitut trigger-pisteet. Parhaan lopputuloksen saamiseksi usein suosittelemme myös harjoitteiden tekemistä oireileville alueille.

Neuraalikudoksen mobilisointi

Neuraali- eli hermokudos voi ärtyä esimerkiksi vamman, välilevyn pullistuman tai huonon työasennon myörä. Raajojen ja selkärangan liikkuessa hermot joutuvat liukumaan eri kudosten välissä. Jos jokin esimerkiksi painaa hermoa, niin tämä liikkuvuus alkaa vähentyä.

Neuraalikudoksen mobilisoinnilla tarkoitetaan hermojen liikkuvuuden parantamista. Hermokudosta mobilisoimalla voidaan vähentää kipua ja nopeuttaa paranemista. Lisäksi neuraalikudoksen käsittely lisää hermon omaa verenkiertoa ja hapensaantia sekä nopeuttaa hermon toipumista esimerkiksi lievien hermovaurioiden jälkeen. Tyypillisesti vastaanotolla pyritään löytämään asiakkaalle sopiva mobilisaatiomuoto, jota hän alkaa itsenäisesti toteuttamaan.

Kinesioteippaus

Kinesioteippaus on japanilaista alkuperää oleva hoitomuoto. Sen tärkeimpäinä tavoitteena on kivun lievitys. Hoitomuotoa alettiin kehittää, kun huomattiin kivun lievittyminen liikkeen aikana terapeutin ohjatessa ihoa ja pehmytkudosta tiettyyn suuntaan. Teipillä tavoitteena on saada samanlainen ohjaus ihoon, ja sitä kautta kivun vähentyminen. Kinesioteippiä voidaan käyttää myös ohjaamaan niveltä haluttuun suuntaan. Esimerkiksi olkapäiden eteentyöntyessä teippi antaa alkuun kinesteettistä palautetta, ja muistuttaa oikeanlaisesta asennosta. Näin uusi ergonisempi asento on nopeampi oppia.

Akupunktio & kuivaneulaus

Akupunktio ja kuivaneulaus ovat hyvin samankaltaisia hoitomuotoja. Molemmissa kipua hoidetaan pienillä neuloilla, jotka laitetaan ihon läpi pehmytkudokseen. Akupunktion historia ulottuu muinaiseen Kauko-Itään, jolloin nykyisenkaltaista terveystiedettä ja ihmisen fysiologian tuntemusta ei vielä ollut. Tällöin kehossa ajateltiin olevan erilaisia energiavirtoja, joiden ongelmia neuloilla hoidettiin. Nykykäsityksen mukaan tällaisia ”meridiaaneja” ei ole olemassa, mutta akupunktiolla näyttäisi olevan oikeita kehoon fysiologisesti vaikuttavia mekanismeja. Tätä kutsutaankin ”länsimaiseksi akupunktioksi”.

Akupunktiolla hoidamme erilaisia tuki- ja liikuntaelinten kiputiloja. Varsinkin niska- ja pääkipujen sekä migreenin hoidosta akupunktion hyödyistä on vahvaa tutkimusnäyttöä. Myös erilaiset kulumavaivat ja akuutit alaselän kiputilat reagoivat hyvin akupunktioon.

Kuivaneulaus on 1900-luvun puolivälin jälkeen kehittynyt hoitomenetelmä, jossa trigger-pisteitä hoidetaan akupunktioneuloilla. Kuivaneulauksessa tavoitteena on saada kipeä ja oireita aiheuttava lihaksissa oleva trigger-piste laukeamaan, ja tätä kautta saamaan aikaan kivun lievittyminen. Noin 90 prosenttia tyypillisistä trigger-pisteistä on myös akupunktiopisteistä. Nykyään akupunktion vaikutuksen oletetaankin olevan pääasiallisesti kipua lievittävä ja paikallisia lihaskireyksiä laukaiseva.

Laserhoito

Laserhoito saa aikaan verisuonten laajenemista ja sitä kautta se lisää tehokkaasti aineenvaihduntaa. Lisääntyneen aineenvaihdunnan myötä tulehdus rauhoittuu paikallisen verenkierron lisääntyessä. Esimerkiksi erilaisten jänne-, ja jännetuppitulehdusten hoidossa laser on alkuvaiheessa tehokas keino tulehduksen ja kivun rauhoittamiseen. Myös turvotuksen hoidossa siitä on selvää hyötyä paikallisesti annettuna. Lisäksi laser vähentää kipua kyseisellä alueella.

Kuvantava ultraääni

Kuvantavalla ultraäänellä voidaan arvioida lihasten, jänteiden ja muiden pehmytkudosten tilaa. Esimerkiksi tulehtunut ja nesteinen limapussi voidaan havaita ultraäänen avulla. Lihasrepeämät tai jänteessä oleva kalkkeuma näkyvät myös. Syvien lihasten, kuten poikittaisen vatsalihaksen, aktivoinnin tarkasteluun kuvantava ultraääni on erinomainen. Näin sekä asiakas että terapeutti näkevät, mikäli lihas toimii oikein. Osteopaatilla tai fysioterapeutilla ei ole mahdollisuutta tehdä virallista diagnoosia ultraäänikuvauksen perusteella, mutta löydön perusteella voidaan suunnitella kuntoutusta tai tarvittaessa ohjata asiakas eteenpäin lääkärin konsultaatioon.

Terapeuttinen ultraääni

Perinteinen terapeuttinen ultraääni on varsinkin 1980- ja 90-luvuilla paljon käytetty fysikaalinen hoitomenetelmä. Ultraäänen tarkoitus on stimuloida pehmytkudoksia joko lämmittämällä tai lähettämällä useita lyhyitä pulssimaisia aaltoja kudokseen. Ultraääntä voidaan käyttää olkapään tai niska-hartiaseudun vaivan esihoitona poistamaan pahimpia kipuja, jotta muu kuntoutus olisi helpompaa. Ultraäänen tehosta muihin vaivoihin on melko vähän tutkimusnäyttöä, ja siksi sen käyttö onkin vähentynyt selvästi aiempaan nähden.